Surukukat
Surukilla viestitään kunnioitusta poismennyttä ja omaisia kohtaan. Ne ovat kaunis ja perinteinen tapa muistaa niitä, jotka eivät enää ole keskuudessamme.
Kukat ovat osa surutyötä ja viimeinen jäähyväinen vainajalle. Jäähyväisten jättäminen on aina henkilökohtaista, siksi ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, mallia, kukkaa, väriä tai muutakaan sääntöä, joka määräisi millaiset kukat viimeisenä tervehdyksensä jätetään.
Mikäli vainaja itse on jättänyt toiveen hautajaiskukista, on kohteliasta noudattaa tätä tahtoa.
Surukukkiin liittyy monia nimityksiä, jotka kuvaavat eri tilanteisiin ja tarkoituksiin sopivia kukkalaitteita.
Osanottokukat (tai surunvalittelukukat) annetaan omaisille suruviestin saavuttua. Ne voivat olla kimppu tai ruukkukukka.
Surulaite (tunnetaan myös nimillä hautalaite, kukkavihko, suruvihko jne.) on kahvalliseen sieneen sidottu, usein pisaran muotoinen kukkalaitte, joka lasketaan hautajaisissa. Siihen liitetään rusetti ja kortti tai nauhat.
Seppele on rengasmainen kukkalaite, joka on päällystetty havuin tai vihrein lehdin, joskus myös kukkasin. Sydämen muotoiset kukkalaitteet ovat seppeleen tyylisiä.
Hautakimppu on kevyempi vaihtoehto, kun halutaan hillitympi tai yksilöllinen tervehdys. Kimpun muoto ja värit voivat vaihdella – myös persoonalliset valinnat ovat sopivia.
Yksi kukka voi olla hautajaisvieraan viimeinen tervehdys, erityisesti jos kutsussa niin toivotaan. Yksittäinen kukka ei yleensä vaadi korttia, ajatuksia voi kirjoittaa erilliseen adressiin.
Arkkulaite on arkun kannen koriste ja suunnitellaan usein vainajaa ajatellen – esimerkiksi hänen lempikukistaan tai -väreistään.